Blogi muuttaa!

Heipä hei, ja mukavaa kevättä!

Tosiaan, tilanne on nyt sellainen, että olen päättänyt syystä tai toisesta luoda uuden blogin, joka löytyy osoitteesta http://jennamariakristiina.blogspot.fi/ :) Tästä eteenpäin uusia merkintöjä tulee siis sinne, pyrkimyksenä kirjoittaa vähintään kerran viikossa yleensä viikonloppuisin.

Eli nähdään siellä!

Rakkaudella,
Jenna

Blääbläblä

Miten musta tuntuu, että kirjoitin viimeksi viikko sitten, vaikka jälleen on vierähtänyt melkein kuukausi? Aika rientää. Ehkä musta on kuoriutumassa sellainen kiireinen business-nainen? Tiedäpä tuota, kiireinen olen ehkä, mutta business-osasta ei ole muuta tietoa kuin se, mitä koulussa on opetettu.

Kiire on sinänsä outo juttu, ja turhaa siitäkään on valittaa - aika lailla oma valintahan sekin on. Itse olen sellainen hampsteri, että oikein kaahin kalenteriini kaikkea ylimääräistä ja sitten - hups - ihmettelen, minne ne minuutit oikein hävisivät. Tänään jollain kierolla tavalla oikein tajusin, että jopa hieman nautin siitä pienestä paineen tunteesta, kunhan sitä ei vaan ole liikaa. Se, mikä on liikaa, onkin sitten ihan toinen juttu.

Jos ei mitään muuta, niin koulu kyllä keksii tekemistä. Luulin jo päässeeni tehtävistä eroon, mutta ei, niitä pukattiinkin niskaan oikein kilokaupalla lisää. Alitajunnassa vielä pieni ääni piipittää, että hei, sun pitäis tehdä sitä oppariakin jo etiäppäin... Ennen kesää kun pitäisi olla jo jotain valmiina.

Huomenna alkaa sitten Opkon juhlaviikonloppu Helsingissä ja sinne minäkin sitten jo aamusta suunnistan mukanani iso pussillinen kynttilöitä. Pitäisi vielä pakata ja muistaa ottaa kaikki tarpeellinen mukaan. Mutta ihan varmasti kivaa on tulossa, vaikka tavallaan etukäteen jännittääkin, että miten kaikki menee. Tosin hyvin suunniteltu ja organisoitu on puoliksi tehty, eli siltä osin olettaisin ainakin, että kaikki tulee menemään ihan loisteliaasti. :)

Maanantaina olisi se kauan odotettu piipahdus Tallinnaan. Sekin tuntui olevan niin kaukana tulevaisuudessa, kun siitä alunperin puhuttiin ja nyt se on jo ihan lähellä. Ihan kiva tehdä kouluhommien välissä kavereitten kanssa muutakin! Haasteena olisikin olla puhumatta koulujutuista koko päivänä - saattaa olla mahdotonta, ollaan me niin hilpeitä leidejä... :D

Ja sitä seuraavana viikonloppuna Vimpeliin. Olin siellä kyllä viikko sittenkin, mutta kaverin kanssa. Oli kyllä ihan loistavaa, blääbläblä! ;) Tuli oikein käväistyä Keskiselläkin pitkästä aikaa. Mukaan tarttui muun muassa sukkia. Se kuvaakin hyvin tätä mun shoppailubudjettia tällä hetkellä - sukatkin on luksusta!

Ehkä mulla ei nyt ole muuta asiaa tällä kertaa. Voisin alkaa pakata. Enkä missään nimessä alkaa pakkaamaan, if you know what I mean. Déjà vu, oon tainnut sanoa noin ennenkin...

Kevätfiilis

Tuolta mun tukka näyttää suoristettuna!

Terve!

Pusuin ja halein,
Jenna

Kuukauden kohokohtia

Oho. Taitaakin olla pisin kirjoitustauko tämän blogin historiassa. Pahoitteluni siitä, mikäli jollakulla on ollut ikävä! Hengissä kuitenkin ollaan edelleen, ja melko hyvässä kunnossa muutenkin, jee.

Se, etten ole toviin postaillut mitään ei johdu siitä, etteikö asiaa olisi ollut. Oikeastaan: viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut todella paljon erilaisia asioita elämäni eri osa-alueilla - ehkä jopa rohkenen väittää, että enemmän kuin koko viime vuoden aikana. No ainakin melkein. Lähes. Jos alkaisin purkamaan sitä kaikkea, joutuisin ehkä kirjoittamaan romaanin. Sen sijaan voisin koota jonkunlaisen listan kohokohdista. En kykene laittamaan asioita paremmuusjärkkään, eli ykkönen ei välttämättä ole ykkönen, älkää liikaa tuijotelko siihen.

Joskin nyt tuo ykkönen saattaa olla ainakin melkein ykkönen... Mutta kakkonen ei ehkä ole kakkonen. Ehkä.

1. Pääsin sinne Pariisiin vaihtoon! Eli tulevasta tammikuusta about kesäkuuhun minä opiskelen mitä opiskelenkaan maailman ehkä kiehtovimmassa pääkaupungissa. En meinaa malttaa odottaa, vaikka toisaalta ajatus puolesta vuodesta poissa täältä kotoisasta Suomesta "hieman" pelottaakin.

2. Koska lähden vasta tammikuussa, aloitan oppariani. Iik. Tai se pyörä on jo laitettu pyörimään - aihe on, ohjaava opettaja on ja enää puuttuu vaan muodollisuudet, kuten ilmottautuminen opinnäytetyöprojektiin.

3. Olin HOPKOn Mooses-leirillä, joka oli taasen tosi mainio ja mahtava. Aiheena tosiaan oli Mooses, jos jollekulle jäi epäselväksi. :D Opetukset oli laadukkaita ja porukka ihana, olisipa se vain voinut kestää viikonlopun sijaan ainaskin viikon.

4. Tänään olin Perheniemen opistolla Opkon koululaistiimin seurassa. Valmisteltiin yhtä tulevaa aktioprojektia. Oli todella hieno päivä ja vaikka aamulla väsyttikin lähteä, en kadu! Rukoiltiin ja laulettiin ja voin sanoa, että oli varmasti paras ja tuotteliain palaveri ikinä.

5. Opkolla nyt tuntuu olevan joku rooli tässä mun listassa... Anyway, sekä Helsingin että Lahden Opkojen (ja Suomen Opkon yleensäkin) 50v -juhlat lähestyy kovaa vauhtia ja niiden valmistelut on kovasti käynnissä. Itse olen enempi mukana Lahden versiossa, mutta Helsingissäkin olen koristelutiimissä.

6. Keskiviikkona oli Approt. Oli kivempaa kun odotin! Mutta minkäs sille mahtaa kun seura oli hyvää. :)

7. Tein ystävälleni 12-sivuisen synttärikortin, jossa oli mm. sisällysluettelo ja siinä siteerattiin Sokratesta. Toivon, että saaja piti siitä yhtä paljon kuin mitä minä pidin sen tekemisestä!

8. Aloitin lenkkeily/juoksuprojektin, joskin sen myötä nilkkani alkoi taas diivailla. Täytynee hankkia joku nilkkatuki.

9. Saatiin muutamia isompia koulutyäprojekteja valmiiksi, joskin uusia tulee koko ajan. Silti. Tuntuu hyvältä saada jotain valmiiksikin välillä!

10. Business in Russia kurssi alkoi, ja tosiaan, se olisi sitten toukokuussa Pietariin, jee :) Venäjän opiskelukin edistyy, joskin hitaasti, mikä on sinänsä hyvä. En ikinä opi muistamaan, mikä ässä kuuluu mihinkin sanaan.

Mutta kun nyt tuli tuo 10 täyteen, niin eiköhän se ole siinä tältä erää. Paljon muitakin kivoja (ja vähemmänkin kivoja) juttuja tapahtui, mutta kaikesta en jaksa tai välttämättä edes halua kirjoittaa. :P  Tiivistettynä voisin kuitenkin sanoa, että olo on siunattu, kiitollinen ja iloinen. Toivottavasti yhtä hehkeä meno jatkuu vielä vaikka seuraavankin kuukauden!

Mutta mukavaa viikonloppua ja alkanutta kevättä!

Terveisin henkilö, joka ei ota takatalvea vastaan.

Haku vaihtoon: DONE!

Eilen viimein päätin istuttaa itseni koneen äärelle ja tehdä sen hakemuksen, vaikka kello olikin jo vaikka ja mitä. Aikaahan se vei ja järkikin siinä pariin otteeseen lähti, mutta pääasia on se, että homma saatiin hoidetuksi.

Ykköskohteenani on nyt sitten se Paris Nord 13, ja toivon todella pääseväni juuri sinne. Ja koska pystyin jo niin hyvin kuvittelemaan itseni Pariisiin (eikä se Angers sitten ollutkaan vaihtoehtona) laitoin toisen yliopiston Pariisissa kakkosvaihtoehdokseni. Kolmanneksi jäi Lyon.

Eiffeliini. Kuva: minä ihan itse

Se hakulomake oli ihan outo. Siinä kyseltiin kamalan vaikeita, kuten että miksi haluan vaihtoon (koska täytyy ja koska haluan ei varmaankaan olisi ihan riittäneet syiksi), millaisia kursseja aion vaihtokoulussani ottaa (mistä sitä voi tietää kun vielä ei edes tiedä mihin kouluun pääsee) ja että miten se vaihto ja ne opinnot siellä tukee mun opintoja LAMKissa... Pelkästään noihin kohtiin mulla meni joku pari-kolme tuntia kehittää jotain järkevältä kuulostavaa. Mutta niin sitten kuitenkin kehitin, joskaan en mihinkään kohtaan muistanut tunkea sitä faktaa, että olen lukenut sen 10 kurssia ranskaa. Kerroin kyllä osaavani sitä ja CV:hen laitoin niin ikään tasoni, mutta silti. Toivottavasti se ei nyt ole kynnyskysymys kun se koulukin on englanniksi... Mistä sitäkään tietenkään tietää. Damn. Taidan lähestyä kv-koordinaattoria sähköpostitse heti pikimmiten. Ihan vaan varmuuden vuoksi.

Nyt vaan odottamaan maaliskuuta ja tietoa siitä, minne pääsen!

Kuva: ClipArt

Vaihdon ajankohta on nyt ilmeisesti joka tapauksessa kevät 2015, eli apua: nyt pitää alkaa vääntää opparia pikku hiljaa! Kirjoittaminen ei sinänsä ole se ongelma siinä, mutta se aiheen keksiminen... Ehdotuksia, anyone?

Onneksi sekään ei ole tämän päivän murhe, toisin kuin muutama muu tehtävä. Duuniexpostakin pitäisi alkaa kasata raporttia, mikä on sinänsä ärsyttävää kun niitä oikeitakin tehtäviä olisi riittämiin.

Mutta pitemmittä puheitta heippa hei ja palaillaan! :)

Jenna

L'amour!

Takana on jälleen kerran mahtava, joskin todella kiireinen viikonloppu. Viikonlopulla tarkoitan tietenkin ajanjaksoa torstain ja maanantain välillä nämä kaksi päivää mukaanlukien - joskus on ihanaa olla opiskelija. Vielä, kun menossa on osaksi mystinen aika ilman suurta kasaa koulutöitä! 

Tosiaan, tähän viikonloppuun mahtui monenmoista. Paljon uusia ja vanhoja tuttavuuksia, uusia kokemuksia ja kilokaupalla sellaista hyvää mieltä, joka jaksaa lämmittää tammikuisen kylmiä iltojakin.

Torstaina käytiin katsomassa Pelicans - Kärpät -ottelua, joka päättyi onnellisesti Kärppien voittoon ja lukuihin 1 - 5. Seurueemme muut jäsenet eivät ehkä olleet pelin lopputuloksesta yhtä iloisia kuin minä, mutta luullakseni kaikilla oli kuitenkin mukavaa. Se olikin ensimmäinen niin sanotusti livenä seuraamani jääkiekko-ottelu. Meillä oli vielä ihan älyttömän hyvät paikat ja vaikkei tunnelma ihan vastannutkaan kesäisen Saarikentän atmosfääriä, itseäni toistaen totean, että hauskaa oli. 

Perjantaina oli Kvinnokväll, josta selvisin kunnialla. Ymmärsin jopa hyvin, mistä ihmiset puhuivat ja onnekseni itse sain selittää suomeksi. Illan aiheena oli rakkauden viisi kieltä, josta olen viime aikoina saanut kuulla monestakin eri tahosta, eli jollain tapaa aiheen täytyy olla ajankohtainen. Sattumaan en usko. Aihe puhututti kaikkia ja aloin itsekin enemmän pohtia niin itseni kuin läheistenikin tapoja osoittaa rakkautta ja välittämistä. 

Lyhyesti selitettynä kyseessä siis on ajatus siitä, että on olemassa viisi tapaa ilmaista rakkauttaan:

1. Sanat

2. Yhteinen aika

3. Auttaminen ja palveleminen

4. Lahjat

5. Fyysinen koskettaminen

Periaatteessa jokainen ihminen varmasti käyttää enemmän tai vähemmän kaikkia, mutta yleensä ajateltuna osa niistä on enemmän ominaisia toisille, kun taas toiset toisille. Aiheesta kiinnostuneille lisää infoa löytyy netistä, esim. tästä. Näiden kielten opettelu auttaa ymmärtämään toisten tapoja näyttää tunteitaan. Sen lisäksi voi tietenkin itse koettaa pohtia, mitä ja miten näitä tapoja voisi kehittää. 

Itse en osaa varsinaisesti heti todeta, mikä noista viidestä kielestä olisi minulle se "äidinkieli", sillä koen käyttäväni kaikkia enemmän tai vähemmän tasapuolisesti riippuen henkilöstä, jonka kanssa kulloinkin olen vuorovaikutuksessa. Teimme naisten kanssa testin, jonka tuloksena sain omaksi merkittävimmäksi kieleksi yhteisen ajan. Tietenkin tulokseen varmasti vaikutti testin kieli (ruotsi), sillä voi olla, etten ihan kaikissa kohdissa ymmärtänyt kaikkia sävyeroja. Kuitenkin pystyn jollain tapaa sen myös allekirjoittamaan: koen, että ihmiset, jotka haluavat viettää kanssani aikaa välittävät minusta ja itsekin haluan mielelläni jakaa aikaani itselleni tärkeiden ihmisten kanssa myös osoittaakseni, että he ovat minulle tärkeitä; he ovat aikani arvoisia. Aina se ei toki ole mahdollista, valitettavasti. 

Toiseksi vahvimpana testi näytti minulle fyysistä koskettamista. On totta, että pidän esimerkiksi ihmisten halaamisesta, mutta se ei ehkä ole se luontevin tapa itselleni osoittaa rakkautta. Kuitenkin vastavuoroisesti koen itseni tärkeäksi, kun joku halaa tai esimerkiksi haluaa letittää hiuksiani tai hieroa niskojani. Voisin siis kai todeta ymmärtäväni kyseistä kieltä hyvin, mutta itse sen puhuminen ei aina ole helppoa. Johtunee kai siitäkin, että suomalaisille fyysinen läheisyys on muutenkin tietyllä tapaa epätavallista. Tiedä häntä.

Testissä sanat eivät omalla kohdallani nousseet kovin korkealle, mutta koen silti niiden olevan yksi merkittävä kieli itsellenikin. Usein vasta sitten ymmärrän, miten joku toinen minua arvostaakaan kun hän sanoo sen ääneen. Esimerkiksi tänään meillä oli Lahden Opkolla myös naistenilta, ja siellä kirjoittelimme sydänlappuihin hyviä asioita toisistamme ja niitä lukiessa kieltämättä tuli rakastettu olo. Siinä jotenkin havahtui siihen, että ympärillä olevilla ihmisillä on hyviä ajatuksia myös minusta. Tajusin, että kyllä, minä kaipaan välillä kauniita sanoja. Samalla tajusin, että voisin myös itsekin aukaista suuni useammin kertomaan toisille, mitä he minulle merkitsevät.

Lahjat ja auttaminen ovat omasta näkökulmastani eräänlaisia sukulaiskieliä. Kummallakaan kielellä puhuminen ei sinänsä ole minulle vaikeaa, mutta niiden kuuleminen kyllä. Erityisesti jos olen avun tarpeessa ja joku ystävällinen ihminen auttaa, koen itseni enemmänkin riesaksi kuin rakastetuksi. Tyhmää! Lahjojen saamisestakin tulee usein sellainen olo, että mistä hyvästä minä tämän sain, miksi ja että miten voin korvata sen lahjan sille lahjan antajalle. Ja ei, ei sen niin pitäisi mennä! Huomaan, että nämä kaksi kohtaa itselläni olisivat sellaisia kehittämisen kohteita. Jotta voisin kommunikoida kunnolla kaikkien ihmisten kanssa, olisi hyvä oppia sen puhutun kielen ohella ymmärtämään ja käyttämään myös heidän rakkauden kieliään.

Kuten huomaatte, aihe kiinnostaa minua kovasti ja voisin kirjoittaa siitä vaikka kuinka paljon. :D 

Anyway, lauantaina lähdin Helsinkiin törmättyäni perjantaina erääseen ystävään, jonka kanssa sitten sovimme menevämme Helsingin Opkolle. Illan aiheena oli luterilais-helluntailainen dialogi, joka oli todella mielenkiintoinen ja antoisa sekin. Aihe tuntuu kiinnostavan monia muitakin, sillä itse paikalla oli paljon väkeä ja tänään sain heti referoida keskusteluita niin ikään täällä Lahdessakin. 

Illan jälkeen oli vielä jatkot erään tytön luona, jolla oli ollut syntymäpäivät ja menimme sinne niitä juhlistamaan. Jäin Helsinkiin ystävän luokse yöksi, ja keskustellessa meni myöhään. Sunnuntaina kävimme vielä Felia-messussa ja sieltä vielä erään pariskunnan kotona kahvilla. Palasin Lahteen illalla väsyneenä, mutta erittäin tyytyväisenä siitä, että päätin lähteä pääkaupunkiseudulle. :)

Tänään vielä sitten kävin ystäväni kanssa leffassa "Vanhus, joka karkasi ikkunasta ja katosi". Oli yllättävän hyvä, tykkäsin! Vaikka siinä alussa kuolikin kissa - koko leffan surullisin kohta. :( (Hmmm, en tiedä miksi nyttemmin mun leffakokemusten keskeisimpiin osiin on joka kerta päätynyt kissa).

No joo. Kello on kohta puoli 12 ja tämän viikonlopun päättyessä se koulukin alkaa jälleen huomenna, joten voisi olla viisasta mennä nukkumaan. Väsyttääkin jo aika lailla! Hyvää yötä!

Rakkaudella,
Jenna

En suinkaan stressaa tai mitään

Turhauttavaa. Nyt pitäisi hakea sinne vaihtoon, mutta hakuprosessi vaikuttaakin monimutkaisemmalta kuin mitä odotin sen olevan. Ei ilmeisesti riitä, että täyttää netissä hakukaavakkeen ja klikkaa "send" -painiketta, vaan mukaan tarvitsee kaikenmaailman liitteitä CV:stä lähtien. Ohjeita hakemiseen löytyy sieltä ja täältä, enkä ole ihan varma mistä pitäisi aloittaa. Päätinkin siksi ihan ensimmäisenä vaan puhtaasti panikoida.

Pitänee oikein ajan kanssa paneutua vielä kaikkiin ohjeistuksiin. Kyllä se tästä, ja kaipa sitä apuakin saa kysymällä... Haluaisin vain saada sen koko haun pois vaivoista. Voisinpa kelata pikakelauksella kaiken siihen hetkeen, jona saan tietää, minne pääsen!

Kuva Pariisista, Notre Dame lokakuu 2010. Sinne!

Joka tapauksessa se hetki ei ole nyt, joten ei siitä sen enempää.

Tänään käytiin ystäväni kanssa leffassa keskellä koulupäivää, kun sattui vapaatunteja. "Ainoat oikeat" oli ihan ok leffa, ei hyvä eikä huono. Siinä oli söpö kissa ja osa tapahtumista tapahtui Lahdessa, siinä parhaat palat... Suosikkikohtani oli, kun yksi mies kuvaili lahtelaisia yksinkertaisiksi, kun ne on nimenneet järvensäkin Vesijärveksi - aivan kuin muistuttaakseen itseään siitä, mitä se järvi sisältää. Indeed: sen järven nimenneillä henkilöillä on ollut yhtä vilkas mielikuvitus kuin minulla! Juoneltaan elokuva oli ennalta arvattava, mutta kodikkaan viihdyttävä. Aivot sai levätä, kun ei ollut mitään monimutkaisia juonikuvioita.

Ainoana ongelmana oli, että leffan jälkeen väsytti jo sen verran, ettei paluu koulunpenkille meinannut maistua. Onneksi sentään oli venäjää eikä mitään muuta, se jaksoi jopa kiinnostaakin melkein tunnin loppuun saakka. Melkein.

Nyt alkaa onneksi sitten "viikonloppu", jee! Huomenna olisi vissiin tarkoitus mennä katsomaan Pelicans - Kärpät -peliä, perjantaina olis se Kvinnokväll ja lauantaina tapaan sitä ranskalaista tyttöä, jonka tukihenkilö (ja ystävä) olen nyt saanut olla. Ohjelmaa siis on ihan mukavasti ja silti aikaa jää myös ah, niin ihanille koulutehtäville. Suurimmaksi tavoitteekseni asetan ehdottomasti siihen vaihtoprosessiin perehtymisen, jotta saan edes joskus senkin hoidettua pois alta.

Mutta sellaista tällä kertaa, kuulemiin! :)

пока!

Jenna

Hyvää kuuluu!

Voisi kai sitä nyt viimeinkin korkata tämän alkaneen vuoden ja kirjoittaa ensimmäisen postauksen.

Vuosi on lähtenyt käyntiin mukavasti. Olo on ainakin toistaiseksi iloinen ja energinen, ja voimaa tarttua tämän vuoden haasteisiin tuntuu piisaavan. Hyvä. Palasin Lahteen jo 4. tammikuuta, vaikka koulu alkoikin vasta 13. päivä. Kerkesin siis lomailla myös täällä päässä hetken aikaa. :) Ja vaikka koulu alkoikin, olen edelleenkin melko rentoutunut - osasyynä lienee se, että vapaata on aina muulloin paitsi tiistaisin ja keskiviikkoisin.

Koulu tosiaan alkoi uudella kampuksella Niemessä. Menee varmaan vielä jonkin aikaa ennen kuin totun kulkemaan siellä... Ihan mukiinmenevä paikka noin muuten, joskin siellä on turhan kylmä ja sijainti on surkea. Plussaa kampus saa ehdottomasti kilpikonna-altaasta, josta löytyi kuin löytyikin kilppari hetken etsimisen jälkeen kivenkolosta. Alkaneista kursseista en osaa vielä sanoa paljoa mitään, paitsi ehkä venäjästä sen verran, että yllätyin ekalla tunnilla positiivisesti ja ko. kieli vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kirjaimiakin opittiin pitkä liuta. Tällä hetkellä taitotasoni tosin yltää vain siihen, että osaan kömpelösti tervehtiä venäjäksi ja sitten kirjoittaa suomea kyrillisillä aakkosilla. Aika hyvin kuitenkin suhteutettuna siihen, että tunteja on takana vasta 1, eikös? :D

Vaikka tammikuu on vasta puolessa välissä, olen ilokseni ehtinyt tehdä jo vaikka mitä. Vimpelistä lähdettyäni olen kerennyt piipahtaa Kokkolassa, Espoossa, Helsingissä ja Tampereella, ja joka paikassa on ollut hauskaa. Olen kerta kaikkiaan saanut tuntea oloni siunatuksi sillä, että ympärilläni on paljon ihania ihmisiä. Toivon, että sama meininki jatkuu vielä tulevaisuudessakin! Itselläni onkin mielessä joitakin suunnitelmia, mitä aion tämän kevään aikana toteuttaa; pieniä ja keskisuuria sellaisia. Yhtenä pikkusuunnitelmana on mennä ensi viikolla mukaan ruotsinkieliseen naisteniltaan, mikä voi olla erittäin kiehtovaa tällä ruotsin taitotasolla. Kielestä viis, odotan innolla kuitenkin! :D

Vaihtoonkin pitäisi tässä hakea, hakuaika alkoi eilen. Luulen, että laitan Pariisin ykköseksi, yhden koulun Savoiessa kakkoseksi ja kolmosta en ole vielä päättänyt. Ranskasta varmaan kuitenkin, olettaisin. Aion vielä tutkailla vaihtoehdot läpi ja suunnitella hyvät perustelut sille, miksi juuri minun pitää päästä minnekin. Jännittää, haluaisin jo saada tietää minne ja milloin olen lähdössä!

Mutta eiköhän tämä kuulumisista tällä erää. Tiivistettynä hyvää kuuluu, siis! :)

Mukavaa alkanutta vuotta itse kullekin ja palaillaan!

Jenna